Blogin pito tyssäsi hetkeksi heti alkuunsa, mutta tauko oli paikallaan: lomailin Kanadassa kolmisen viikkoa, enkä kerinnyt koneen ääreen. Kuulostaa kummalliselta lomakohteelta, mutta valintaan oli hyvä syy, puoliskoni painaa siellä duunia niska limassa. Tämä oli ensimmäinen reissuni tuohon suuntaan, mutta toivottavasti ei jäänyt viimeiseksi, näin parin kaupungin suurella kokemuksella Kanada yllätti positiivisesti. Ylempi aamu-usvainen kuva on Montrealista, Mont Royalin näköalapaikalta. Montrealissa oli hyvää ruokaa, mutta valtavat välimatkat, onneksi metro- ja bussiverkosto oli kattava, säästi jalkoja vaikka kilometrejä kertyi silti mukavasti.
Näin neulojana tuli muiden nähtävyyksien lisäksi kierreltyä myös lankakauppoja, tähtäimessä nimenomaan kanadalainen villa. Näistä kaksi on maininnan arvoisia:
Mouline yarns Atwater Marketin lähellä myy luksuslankoja, omistajan sanojen mukaan koko Pohjois-Amerikan edullisimpaan hintaan. Valikoimista löytyy Noroa, Hand Maidenia (totta kai, Kanadassa kun ollaan), Colinettea, you name it. Kaikkia näitä saa kotimaastakin, mutta mielenkiintoisen kaupasta tekee se, että se myy pienten paikallisten käsinvärjääjien lankoja. Omistajina toimii pariskunta, jonka selvästi osaa asiansa. Suuri nojatuoli kassan edessä on isännän tuoli. Kannattaa poiketa, jos Montrealiin eksyy, ja kannattaa varata aikaa kaupan läpi käymiseen. Mukaan neljä kerää Noron Silk Gardenia huivia varten (höm, tosi kanadalaista, mutta sallittakoon, se oli halpaa) ja yksi vyyhti
Tanis Fiber Artsin herkullisen väristä (sävy Plum), unelman pehmeää sukkalankaa. Kyseinen lanka ja Norot löytyvät seuraavan kuvan etualalta. Tanisilla on myös Etsyssä oma kauppa, jos haluaa tutustua.
Toinen mainitsemisen arvoinen paikka on
La bobineuse. Pieni kauppa kaukana kaikesta (onneksi bussit kulkee). Valikoimista löytyy suurimmaksi osaksi tekokuituja ja puuvillaa, mutta myös puhdasta villaa kilohintaan. Erikoisuutena kaupassa on ikivanha kone, jonka avulla henkilökunta yhdistelee uniikkia lankaa useammasta säikeestä. Toisekseen, lanka on todella edullista, puoli kiloa ohutta huivimerinoa maksoi reilun kymmenen euroa. Täällä kannattaa varautua puhumaan ranskaa, minua palvellut rouva ei englantia juuri osannut. Nämä langat unohtuivat kuvasta, mutta kuvitelkaa ohuen ohut valkoinen merinovilla.
Montrealista matka jatkui New Brunswickiin, Frederictoniin, josta tämä lankamatkailija iski jackpotin. Lähellä kaupunkia on pieni kehräämö,
Briggs & Little nimeltään. Mukaan tarttui yläkuvan taka-alalla näkyvät vyyhdit ja monen monta niiden kaveria, yhteensä kai nelisen kiloa villaa (ei hätää, Air Canada sallii 2x23 kilon laukkua). 113 g:n vyyhdillä oli hintaa kolme Kanadan dollaria, eli parisen euroa. Villa on melko rouheaa, mutta meikäläistä se ei haittaa, noista ei tehdäkään ihoa vasten olevia neuleita, vaan villapaitoja ja -takkeja. Tämä villa oli kuitenkin 100% kanadalaista. Värisävyjä löytyy vaikka millä mitalla.
Matkalta tarttui myös mukaan Elizabeth Zimmermanin kolme puuttuvaa kirjaa: Opinionated Knitter, Knitting Workshop ja Knitting Around, joita on Suomesta kovin vaikea löytää, täytyy olla Amazonin kaveri.
Viimeinen kuva on Frederictonista, jossa kevättulvat olivat juuri alkamassa. Nyt vesi oli vasta noussut uomastaan, mutta tulvista odotetaan taas pahoja, yläjuoksulla oli jo taloja veden vallassa jääpatojen vuoksi. Ouh.
Toki reissussa neulottiinkin, vaikkakin pienimuotoisesti. Mutta niistä lisää myöhemmin.
