D´ouh!

Uskollinen sotaratsuni, vanha läppärini veti viimeisen hengenvetonsa viikonloppuna, joten Australian reissun aiheuttama tauko jatkuu edelleen. Jospa tuo sää vähän paranisi juhannukseksi, kun ei voi edes netissä roikkua. Tai jospa neuloisi jotain, hmmm...

Bainbridge hanskoilla

Tämä setti on ollut valmis jo tovin, mutta esitelläänpä sekin. Alkukevään viileissä säissä pieni huivi on aina paikallaan, Bainbridge on tarkoitukseen juuri sopiva



Ohje: Bainbridge Scarf
Lanka: Gepardin SoftWoolSilk

Viime syksyiseltä Kööpenhaminan matkalta hankittu lanka oli juuri passeli kevätsäille: rouhea ulkomuoto ja silkin tuoma keveys ja pehmeys yhdistettynä merinovillan lämmittävyyteen.

Ensimmäistä kertaa kokeilin sormikkaiden neulomista, oli paljon helpompi projekti kuin aluksi kuvittelin. Langanpäitä pääteltäväksi toki riittää



Ohje: Oma, pohjana käytetty Käspaikan yleistä ohjetta. Palmikko sävelletty jostain netistä löytyneestä kuvasta, mutta aika on syönyt lähteen.
Lanka: Gepard SoftWoolSilk

Pomatomus

Malli: Pomatomus Knittystä
Lanka: Arwetta
Puikot: 2 mm

Sain vihdoin tehtyä. Mallineule on kaunis ja lanka pehmeää. Lopputulos ei kuitenkaan ole onnistunut, koska sukat ovat minulle aivan liian suuret, varsinkin kantapään kohdalta. Sukat kirjaimellisesti pyörivät jalassa. No, toimivat toisten sukkien päällä lisälämmikkeenä.

Matkaneuleita

Ohje: Perussukka
Lanka: 7 veljestä, Novita

Perusmallinen sukka on hyvä matkaneule, se on kevyt, menee pieneen tilaan ja sitä voi tehdä vaikka olisi valvonut vuorokauden eikä enää juuri muusta maailmasta tajua. Vaikka seiskaveikka ei lempilankojani olekaan, se pääsi matkalle mukaan, koska menetys ei olisi suuri, vaikka se takavarikoitaisiinkin lentokentän turvatarkastuksessa. Niistä kun ei koskaan tiedä. Samasta syystä puikot olivat itse grillivartaista veistellyt ja mitenkuten sileiksi hiotut. Huoli oli kuitenkin turha, molemmat kulkivat hyvin matkassa sekä Helsingin, Frankfurtin että Montrealin kentillä.

Toki yksi seiskaveikkakerä ei kolmeksi viikoksi riitä, joten paikallinen Briggs&Littlen villa pääsi koeajoon Brooklyntweedin Turn a Square-pipojen muodossa.



Ohje: Jared Flood - Turn a Square
Lanka: Briggs&Little - Tuffy, värit Oatmeal ja Chocolate

Lanka on neulottaessa aavistuksen karkeaa, mutta pehmenee huomattavasti ensimmäisessä pesussa. Pidän.

Canada

Blogin pito tyssäsi hetkeksi heti alkuunsa, mutta tauko oli paikallaan: lomailin Kanadassa kolmisen viikkoa, enkä kerinnyt koneen ääreen. Kuulostaa kummalliselta lomakohteelta, mutta valintaan oli hyvä syy, puoliskoni painaa siellä duunia niska limassa. Tämä oli ensimmäinen reissuni tuohon suuntaan, mutta toivottavasti ei jäänyt viimeiseksi, näin parin kaupungin suurella kokemuksella Kanada yllätti positiivisesti. Ylempi aamu-usvainen kuva on Montrealista, Mont Royalin näköalapaikalta. Montrealissa oli hyvää ruokaa, mutta valtavat välimatkat, onneksi metro- ja bussiverkosto oli kattava, säästi jalkoja vaikka kilometrejä kertyi silti mukavasti.

Näin neulojana tuli muiden nähtävyyksien lisäksi kierreltyä myös lankakauppoja, tähtäimessä nimenomaan kanadalainen villa. Näistä kaksi on maininnan arvoisia:

Mouline yarns Atwater Marketin lähellä myy luksuslankoja, omistajan sanojen mukaan koko Pohjois-Amerikan edullisimpaan hintaan. Valikoimista löytyy Noroa, Hand Maidenia (totta kai, Kanadassa kun ollaan), Colinettea, you name it. Kaikkia näitä saa kotimaastakin, mutta mielenkiintoisen kaupasta tekee se, että se myy pienten paikallisten käsinvärjääjien lankoja. Omistajina toimii pariskunta, jonka selvästi osaa asiansa. Suuri nojatuoli kassan edessä on isännän tuoli. Kannattaa poiketa, jos Montrealiin eksyy, ja kannattaa varata aikaa kaupan läpi käymiseen. Mukaan neljä kerää Noron Silk Gardenia huivia varten (höm, tosi kanadalaista, mutta sallittakoon, se oli halpaa) ja yksi vyyhti Tanis Fiber Artsin herkullisen väristä (sävy Plum), unelman pehmeää sukkalankaa. Kyseinen lanka ja Norot löytyvät seuraavan kuvan etualalta. Tanisilla on myös Etsyssä oma kauppa, jos haluaa tutustua.

Toinen mainitsemisen arvoinen paikka on La bobineuse. Pieni kauppa kaukana kaikesta (onneksi bussit kulkee). Valikoimista löytyy suurimmaksi osaksi tekokuituja ja puuvillaa, mutta myös puhdasta villaa kilohintaan. Erikoisuutena kaupassa on ikivanha kone, jonka avulla henkilökunta yhdistelee uniikkia lankaa useammasta säikeestä. Toisekseen, lanka on todella edullista, puoli kiloa ohutta huivimerinoa maksoi reilun kymmenen euroa. Täällä kannattaa varautua puhumaan ranskaa, minua palvellut rouva ei englantia juuri osannut. Nämä langat unohtuivat kuvasta, mutta kuvitelkaa ohuen ohut valkoinen merinovilla.



Montrealista matka jatkui New Brunswickiin, Frederictoniin, josta tämä lankamatkailija iski jackpotin. Lähellä kaupunkia on pieni kehräämö, Briggs & Little nimeltään. Mukaan tarttui yläkuvan taka-alalla näkyvät vyyhdit ja monen monta niiden kaveria, yhteensä kai nelisen kiloa villaa (ei hätää, Air Canada sallii 2x23 kilon laukkua). 113 g:n vyyhdillä oli hintaa kolme Kanadan dollaria, eli parisen euroa. Villa on melko rouheaa, mutta meikäläistä se ei haittaa, noista ei tehdäkään ihoa vasten olevia neuleita, vaan villapaitoja ja -takkeja. Tämä villa oli kuitenkin 100% kanadalaista. Värisävyjä löytyy vaikka millä mitalla.

Matkalta tarttui myös mukaan Elizabeth Zimmermanin kolme puuttuvaa kirjaa: Opinionated Knitter, Knitting Workshop ja Knitting Around, joita on Suomesta kovin vaikea löytää, täytyy olla Amazonin kaveri.



Viimeinen kuva on Frederictonista, jossa kevättulvat olivat juuri alkamassa. Nyt vesi oli vasta noussut uomastaan, mutta tulvista odotetaan taas pahoja, yläjuoksulla oli jo taloja veden vallassa jääpatojen vuoksi. Ouh.

Toki reissussa neulottiinkin, vaikkakin pienimuotoisesti. Mutta niistä lisää myöhemmin.

Pingu- ei kun pingottimet

Tällä viikolla vain yksi pikkutyö. Aloitteleva bloggaaja oppi edellisestä sukkapostauksestaan, että kyseiset vaatekappaleet olisi paljon helpompi kuvata jossain muualla kuin omissa jaloissaan. Siksi siis pingottimet sukille.



Materiaalina käytetty koivuvaneria, sahattu muotoonsa vannesahalla ja aukko tehty konekuviosahalla. Vain yksi terä katkesi. Viimeistelty parilla kerroksella askartelumaalia. Tarkoitus oli tehdä koristuksiakin, mutta sivellinvalikoima osoittautui valitettavan rajalliseksi. Tuunataan ehkä myöhemmin. Tai sitten ei.




Ovat päässeet jo käyttöönkin, mutta siitä lisää toiste.

Rokotiili

Kirpputoreilta on tullut kerättyä kankaita kamalat määrät, se on suoraastaan pahe. Tässä yksi viikonloppu sain vihdoinkin inspiraation käyttää niitä johonkin, kun satuin törmäämään tähän. Se oli sitten menoa:



Kaavat on piirretty vapaalla kädellä, kuitenkin ottaen mallia Mandan ihanuudesta. Täytteenä polyesterivanua (paljon!)



Kaverista tuli aika suuri, pituutta on puolitoista metriä kuonosta hännänpäähän. Mutta onpahan riittävästi leikkikaveria kolmelle muksulle :)



Rokotiili
Malli: Tree Fall Design

Takapiha ja ikuisuusprojekti

Ihastuin taannoin Woodnotesin paperilangasta neulottuun peitteeseen. Se miellyttää silmää.




Kyseessä on kuitenkin pelkkä sisustuksellinen elementti, koska paperinen torkkupeitto ei loppujen lopuksi hirveästi lämmitä. Minä kuitenkin tahdon, että esineilläni on funktio, joten olin pattitilanteessa. Sitten kävi ajatus (luultavasti jostakin muualta varastettu ajatus, ei vain ole tietoista havaintoa mistä), että peittohan voi ikkunaan ripustettuna toimia myös valoverhona. Valitettavasti kyseisen designtuotteen hinta jäädytti kukkaroni, mutta copy cat-toiminto auttoi. Projekti meinasi heti alussa kaatua materiaalin puutteeseen, mutta lopulta sainkin käsiini tarpeeksi ohutta paperilankaa. Tein ensin yhden kaverille tuparilahjaksi ja aloitin omaa, mutta siihen se jäi. Kunnes nyt, vuoden kuluttua, rykäisin sen valmiiksi. Paperilanka on kovin karkeaa, joten kovin pitkiä neulerupeamia sen kanssa ei voinut tehdä, mutta valmistui kuitenkin.



Malli: Idea Woodnotesilta
Materiaali: Kauhavan kangasaitan paperilanka, 10 mm pyöröpuikot

Verho on ripustettu ikkunaan ihan sellaisenaan, ilman pingotuksia tms. Pidän sen rouheasta ulkomuodosta noinkin.

Dossut

Kaappiini on eksynyt kilokaupalla huopuvaa villalankaa, josta on ollut tarkoitus tehdä jotain suurta. Projekti on kuitenkin venynyt venymistään, ja aina välillä lanka löytää itsensä milloin mistäkin pienemmästä projektista. On vanttuita, laukkuja, hattuja, tällä kertaa iltaneulomisina tossut, jotka kuvassa pötköttelevät harmaan lauantai-iltapäivän valossa parvekkeella.




Malli: Oma
Koko: Lapsi
Lanka: Kauhavan Kangasaitan Sohvi-shaalilanka
Puikot: 6 mm sukkapuikot
Huovutettu pesukoneessa 60 asteessa

Sohvi on todella kauniisti huopuvaa lankaa, pinta on tiivis, mutta kuitenkin pehmeä ja pörröinen. Värivalikoimakin on laaja.

Ohjeesta sen verran, että pääteltävää oli tasan alku- ja loppulanka, jei!

Paraphernalia

Ohuet sukkalangat ovat luksusta, mutta tällaiselle pätkärääkkäyksen vastustajalle valikoimat ovat hyvin pienet, ihania ohuita lankoja yksivärisinä on saatavana aika vähän. Toki haaveilen mm. ihanista ShibuiKnitsin semisolideista, mutta minulla ei ole rääpyä maksaa sukkaparista pariakymmentä euroa. Tokihan harrastukset maksavat, mutta joku raja! Siksi olinkin hyvin tyytyväinen, kun joulun alla satuin myyjäisissä Titityyn osastolle ja löysin sieltä Arwettaa ihanissa väreissä. Vahvistettua merinoa, pehmeämpää kuin pumpuli. Vyöte hassusti kertoo koostumuksen olevan 100% villaa ja 20% nailonia. Sitä mukaan siis, turkoosina ja oliivinvihreänä.



Näistä sitten piti tietysti sukat vääntää, ja Paraphernaliathan niistä tuli, Käsillään-blogista napatun ohjeen mukaan. Ohje on ihana, ja sukista tuli suloiset, joskin aavistuksen suuret, kantapää löpöttää pikkuisen. Mutta ei se haittaa, pitoon pääsevät.



(Voihan pimeys ja miksi nuo jalatkin on ihan väärässä päässä, että niitä voisi kuvata kunnolla)

Malli: Paraphernalia
Lanka: Arwetta
Puikot: 2 mm metalliset sukkapuikot, Addi

Tästä se alkaa

Puikot, kasa nappeja ja pyörösaha - siinä kaikki mitä tyttö tarvitsee. Ainakin melkein.

Laitetaan lisäpanokseksi vielä yksi blogi.